Suomi on tasavalta, ja maatamme johtaa kansan valitsema presidentti. Vaikka suomalaiset toisinaan kadehtien puhuvat länsinaapureiden kuningaskunnista, on tämä hallintotapa se, johon olemme viimeisten vuosisatojen aikana tottuneet. Eduskunnasta on puhuttu tänä keväänä erityisen paljon, sillä eduskuntavaalit pidettiin huhtikuussa 2019. Mutta tiedätkö, mitä eduskunta tekee ja millainen sen historia on? Jos eduskunnan historia kiinnostaa, jatka ihmeessä lukemista.
Eduskunnan ensihetket
Suomi-nimisen valtion poliittisen järjestelmään perustukset luotiin jo 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin Suomi oli ensin osa Ruotsin kuningaskuntaa ja vuodesta 1809 eteenpäin osa Venäjän suurruhtinaskuntaa. 1900-luvulle tultaessa monet nykyään käytössä olevista eduskuntatyön muodoista olivat jo vakiintuneet käyttöön.
Aikoinaan, 1800-luvulla sääty-yhteiskunnan aikaan kaikki neljä säätyä, aatelisto, papisto, porvarit ja talonpojat, kokoontuivat säännöllisesti yhteen säätämään lakeja yhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi. Vuodesta 1863 pidetyt säännöliset kokoukset tuottivat noin 400 lakia. Tuohon aikaan Venäjän tavoitteena oli sitoa autonominen Suomi aiempaa tiiviimmin Venäjän keisarikuntaan, mutta Suomessa ja erityisesti valtiopäivillä vastustettiin ajatusta voimakkaasti.
1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä Venäjällä puhkesi yhteiskunnallinen kriisi, joka osaltaan tarjosi Suomelle mahdollisuuden oman asemansa vahvistamiseen. Vuoden 1905 säätyvaltiopäivillä tehtiin päätös eduskunnan perustamisesta ja vuotta myöhemmin eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran.
Ensimmäiset vaalit
Harppaus aiemmin vallinneesta keskiaikaisesta säätyvaltiopäiväkäytännöstä edistykselliseen parlamentaariseen järjestelmään oli suuri askel suomalaiselle yhteiskunnalle. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa äänioikeutettuja olivat kaikki 24 vuotta täyttäneet suomalaiset.
Tämä tarkoitti, että säätyvaltiopäiviin verrattuna äänioikeutettujen määrä kasvoi melkein kymmenkertaiseksi. Myös naiset saivat äänestää ja asettua ehdokkaaksi. Suomi teki vaaleissa maailmanennätyksen valitessaan vuonna 1907 eduskuntaa 19 naiskansanedustajaa. Nämä naiset olivat koko maailman ensimmäiset parlamentaarikkoina toimivat naiset.
Suomen kaikkien aikojen ensimmäistä eduskuntavaalit pidettiin 15.–16. maaliskuuta vuonna 1907. Noin 70 prosenttia äänioikeutetuista käytti äänioikeuttaan, ja suurimmaksi voittajaksi nousi sosiaalidemokraattinen puoli. Muita menestyneitä puolueita olivat Suomalainen puolue, Nuorsuomalainen puolue ja Svenska folkpartiet. Ensimmäisen kerran uusi eduskunta kokoontui toukokuun 23. päivänä vuonna 1907.
Itsenäisyyden vuosikymmenet vuodet
Eduskunnan ensimmäinen vuosikymmen oli levotonta ja epävakaata aikaa. Uudet vaalit järjestettiin lähes vuosittain, sillä eduskunta jouduttiin usein hajottamaan. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Suomi lopulta saavutti itsenäisyyden vuonna 1917. Vielä itsenäistymisen jälkeenkin maassa velloi keskustelu valtiomuodosta eivätkä kaikki olleet demokraattisen järjestelmän kannalla. Demokratia kuitenkin voitti, ja sen periaatteet kirjattiin myös perustuslakiin.
Suomalaisen demokratian ja parlamentarismin periaatteet olivat kovalla koetuksella sodan jälkeisinä vuosina 1920- ja 1930-luvuilla. Poliittiset vastakohdat olivat koko ajan keskusteluissa läsnä, ja tuona aikana muodostetut hallitukset olivat kovin lyhytikäisiä. Toisen maailmansodan aikana eduskunta onnistui jatkamaan toimintaansa keskeytyksettä, mikä oli jokseenkin poikkeuksellista tuolla aikakaudella. Nämä vuosikymmenet olivat levottomia riippumatta siitä, mitä eduskunta tekee.
Toisen maailmasodan jälkeen
Maailmansodan loppuvuosina äänioikeuden ikärajaa laskettiin 21 ikävuoteen. Taustalla tässä oli ajatus siitä, että tällä tavoin myös nuoret sodassa olleet veteraanit pääsivät äänestämään vuoden 1945 vaaleissa. Muutama vuosikymmen myöhemmin ikärajaa laskettiin ensiksi 20 vuoteen ja sen jälkeen nykymuotoonsa eli 18 vuoteen.
Sodan jälkeinen aika oli myös Suomessa epävakaata ja 1940–1960-luvuilla hallitus vaihtui usein. Tästä huolimatta eduskunta teki tuona aikana merkittäviä uudistuksia ja suomalainen hyvinvointivaltio alkoi vähitellen muotoutua. Teollistumisen myötä Suomi myös kaupungistui verrattain nopeasti.
Lainsäädäntöä kehitettiin ja tuolloin päätettiin muun muassa lapsilisien myöntämisestä, eläkkeiden turvaamisesta ja työttömyysturvasta. Myös peruskoulujärjestelmään siirtymisestä päätettiin vuonna 1968. Poliittinen tilanne rauhoittui selvästi 1960-luvulla ja vuosikymmenen puolesta välistä eteenpäin hallitukset ovatkin yleensä onnistuneet toimimaan keskeytyksettä koko vaalikauden ajan.
Eduskunnan roolin vahvistuminen
1980-luku oli eduskunnassa kehittymisen aikakausi. Kansanedustajan työ muuttui ympärivuotiseksi ja valiokuntien toimikaudet muutettiin vastaamaan vaalikauden pituutta. Näiden ja muiden muutosten tavoitteena oli ennen kaikkea tarjota kansanedustajille paremmat vaikutusmahdollisuudet.
Euroopan integraatioprosessin kehittyminen vaikutti myös eduskunnan toimintaan ja esimerkiksi valiokuntien työnkuvaan. Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 vaikutti myös eduskunnan toimintaan, sillä osa lainsäädäntövallasta siirtyi EU:lle. Toisaalta työmäärä myös lisääntyy integraation myötä, sillä sillä EU-lainsäädännön soveltamisesta päätetään aina paikallisesti ja EU-työskentelyyn liittyy myös paljon valmistelutyötä.
Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa perustuslakia uudistettiin vuosituhannen vaihteessa. Uudistettu perustuslaki astui voimaan maaliskuussa vuonna 2000, ja uuden perustuslain tavoitteena oli koota ennen hajanaiset hallitusmuoto, valtiopäiväjräestys ja muutamat muut laita yhdeksi perustuslaiksi. Uuden lain myötä maan poliittisen järjestelmän ja toimijoiden välisten valtasuhteiden hahmottaminen helpottui. Uusi perustuslaki vahvisti myös eduskunnan asemaa maan ylimpämä valtioelin, ja samalla vahvistettiin myös hallituksen asemaa suhteessa tasavallan presidenttiin.
Jos haluat tietää, mitä eduskunta tekee, mitä vaaleissa tapahtui tai miltä tulevaisuuden eduskunta näyttää, tutustu myös sivustomme muihin osioihin. Sillä, mitä eduskunta tekee, todella on merkitystä Suomen tulevaisuuteen ja siksi politiikan seuraaminen kuuluu ylesissivistykseen.